Suomalainen media on päästellyt ihan urakalla turvemainontaa, kuin Vapon propagandamainoksissa konsanaan. Uskomattomin esimerkki löytyi Hämeen Sanomista (1.9.2010), missä mielipidekirjoitukseni turpeesta oli otsikoitu täysin päinvastaisesti, kuin esille tuomani mielipide. Kaiken huipuksi kuvatekstiin oli laitettu, että mielestäni turvetta on perusteltua pitää yhtenä tapana tuottaa energiaa. Jotta väärä mielikuva vähän oikenisi, niin alla ajatuksiani turpeen käytöstä energiantuotannossa näin sähköisessä muodossa.

Turve on energia-alan kummajainen. Se on toisten mukaan uusiutuva ja toisten mukaan vuorostaan uusiutumaton fossiilinen polttoaine.

Väitteitä turpeen uusiutumisesta on jokseenkin vaikea niellä. Tässä muutama esimerkki eri energianlähteiden uusiutumisajoista: uraani (muodostuu planeetan syntymisen yhteydessä), kivihiili (satoja miljoonia vuosia), öljy (miljoonia vuosia), turve (tuhansia vuosia), puu (kymmeniä vuosia), tuuli ja aurinko (heti). Jos uusiutuminen tapahtuu yli sadassa vuodessa, voidaan hyvin kyseenalaistaa energianlähteen uusiutuvuus ihmiselle mielekkäässä ajassa.

Oudoimpana pidän kuitenkin sitä, että turpeen ilmastopäästöt sivuutetaan toisinaan käden heilautuksella - turve kun tuottaa kaikista energiamuodoista eniten hiilidioksidipäästöjä. Tässä esimerkkejä hiilidioksidipäästöistä: turve (104 kg/GJ), kivihiili (93 kg/GJ), öljy (75 kg/GJ), uraani, puu, tuuli ja aurinko (0 kg/GJ). Näistä puu aiheuttaa kyllä hiilipäästöjä tuotantovaiheessa, mutta vastaavasti uudet puut sitovat kasvaessaan saman verran hiiltä itseensä.

Sitten on vielä luonnonsuojelullinen näkökulma. Ensinnäkin tulee muistaa, että jokainen tapa tuottaa energiaa aiheuttaa jotain haittaa luonnolle. Kyse onkin siitä, kuinka voimme tuottaa energiaa siten, että luonnolle aiheutuisi mahdollisimman vähän vahinkoa. Tässä kohtaa meidän tuleekin tarkastella energiantuotantoa sen koko elinkaaren ajalta.

Tuuli ja aurinko ovat luonnon kannalta harmittomia raaka-aineita. Puu puolestaan vaatii pinta-alaa kasvaakseen ja näillä alueilla luonnon monimuotoisuus usein kärsii jonkin verran. Turpeen nosto sekä uraanin ja kivihiilen kaivostoiminta tuhoaa alkuperäisen luonnon lähes kokonaan. Öljyn pumppaus ja kuljetus on aiheuttanut lukuisia suuria öljyvahinkoja ympäri maapalloa, viimeisin jättimäinen öljyturma Meksikonlahdella.

Tuotantovaiheessa kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi syntyy mm. seuraavia päästöjä: turve (paljon hiukkaspäästöjä), kivihiili (rikkipäästöjä), puu (hiukkaspäästöjä), öljy (typen oksideja), uraani, tuuli ja aurinko (ei merkittäviä muita päästöjä). Tuotannon lopputuotteena tulee vuorostaan seuraavaa: uraani (erittäin radioaktiivista ydinjätettä), turve, kivihiili, öljy ja puu (poltosta syntynyttä tuhkaa), tuuli ja aurinko (ei mitään).

Jos asian tarkastelun vie vielä vähän pidemmälle turpeen kohdalla, niin huomataan, että luonnonsuojelun ja turpeen noston intressit menevät varsin usein ristiin. Lukuisia suomalaisia luonnontilaisia soita uhkaa joutuminen Vapon käsittelyyn, vaikka lähtökohtaisesti luonnontilaisia soita ei saisi enää alistaa turpeen nostoon. Suot kuuluvat keskeisenä osana suomalaiseen luontoon. Kaksi kolmasosaa suomalaisista soista ja kosteikoista on jo tuhottu ojittamalla niitä pelloiksi ja metsätalousmaiksi. Jäljellä olevia soita ei tule enää pilata turpeen nostolla.

Turpeen energiankäyttöön on vaikea löytää järkiperusteisia syitä. Tästä syystä voidaan hyvin todeta, että turpeella ei tule olemaan tulevaisuutta suomalaisessa energiantuotannossa.

Suomessa valtaa jaetaan edelleen vahvasti sukupuolen perusteella. Erityisen selkeästi tämä näkyy naisten mahdollisuuksissa päästä taloudellisen vallan huipulle. Vaikka viimeisten vuosien aikana naisten määrä suuryritysten johtotehtävissä ja hallituksissa onkin hitaasti kasvanut ei heitä siellä montaa ole. Valtaa pitävät yrityksissä miehet. Sama koskee valtionhallintoa. Ministeriöiden ylimmissä viroissa - kansliapäällikköinä - naisia on vain muutama.

Tasavallan johtotehtävissä naiset sen sijaan ovat tappipaikoilla. Voisi olettaa, että yhteiskunnallisen vallanjaossa on tapahtunut suurikin muutos, koska sekä presidentti että pääministeri ovat naisia. Todellisuudessa kysymys on näennäisvallasta. Todellinen valtahan makaa, istuu tai seisoo valtiovarainministeriössä, jota nainen ei vielä ole Suomen historiassa onnistunut valloittamaan. Ainakaan budjettiministerin paikan osalta.

Muutos on kuitenkin huulilla. Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen valtiovarainministerinä tulee istumaan ensimmäistä kertaa nainen. Ja hyvä niin - sillä sekin ihme on koettava. Ja josko sillä naisella olisi jotain annettavaa.

Nyt se tuli, eli hollolalaisten kannanotto uuteen kuntaan. 83,15% äänestäneistä sanoi ei, äänestysprosentin ollessa 63,42. Ei -äänten määrä on siten kaikista äänioikeutetuista hieman yli 50%. Fifty - sixty.

Vaatii helkutinmoista kanttia äänestää nyt Hollolan valtuustossa kyllä. Moni valtuutetuista puntaroi varmaan yhä päätöstään, mutta kuntalaisten kuulemisen jälkeen päätös ratkaista asia eri tavalla on vaikea. On aika surullista, että kuntaliitoskeskustelu urautui selvitysvaiheen jälkeen mustamaalaus/uhkailulinjalle, jossa kuntalaiset reagoivat ärsytettynä lähinnä tunnepitoisin argumentein. Vahvemman yhteisen elinkeinopolitiikan rakentaminen, mahdollisuudet järkevämpään, tehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään maankäyttöön sekä vakaamman taloudellisen pohjan muodostaminen eivät lopulta ole painaneet keskusteluissa kovinkaan paljon! Sen sijaan kirjoituksissa puhutaan kolmipäisestä hirviöstä, joka aivan pian nielaisee pikku pupujussit ahnaaseen kitaansa. Ja mahasta niiden pupujussien ääntä ei kuule enää kukaan.

Hollolan valtuutetut, vetäkääpä vielä hetki rauhassa henkeä. Toivon, että kaikkissa uutta kuntaa selvittäneissä valtuustoissa tehdään päätöksiä 13.9. lähinnä järkiperustein. Kuntaliitos ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia, vaan puntarissa on valtava määrä plussia ja miinuksia, etuja ja haittoja, hyviä ja huonoja skenaarioita. Kuntarajan hävittäminen tukee paremmin yhtenäisen työssäkäyntialueen kokonaisvaltaista kehittämistä, joka luo edellytyksiä mm. palvelurakenteen tasapainoisemmalle kehittämiselle nykyisten kuntarajojen tuijottamisen asemesta. Kysymys on asioiden mahdollistamisesta, mitään ei synny itsestään. Kysymys on myös oikeudenmukaisuudesta verotulojen jakautumisen osalta. Hollolalaisista työssäkäyvistä hieman alle puolet työskentelee Lahdessa. Millä tavoin Hollola varmistaa, että sen sydän pumppaa hapekasta verta myös tulevaisuudessa?

Eduskunta hyväksyi 19.11. 2008 ruuan arvonlisäveron alentamisen 17 prosentista kahteentoista. Eduskunnassa arvonlisäveron alentamista vastustivat ainoastaan demarien eduskuntaryhmä. He pitivät alennusta liian kalliina hyötyihin nähden. Soraääniä on kuulunut myös Vihreiden joukosta, mutta eduskunnan äänestyksessä ne eivät realisoituneet.

Kuluttajatutkimuskeskuksen vuonna 2010 julkaistun hintaseurannan mukaan ruuan alvin alennus siirtyi täysimääräisesti hintoihin. Itse olen verifioinut asiaa luomumaidon, juuston ja muiden peruselintarvikkeiden hintakehityksellä. Käytännössä seuranta on vaikeaa, koska ruuan hintaan vaikuttavat muutkin osatekijät kuin arvonlisäveron suuruus.

Ruuan arvonlisäveron alentaminen on alentanut kaikkien kansalaisten päivittäistä ruokalaskua. Vaikka alv kohdistuukin samalla prosentilla kaikkeen ruokaan - ja siis kalliimpi ruoka on halventunut euromääräisesti eniten, on selvää että suurin vaikutus alvin alentamisella on ollut pienituloisimmille. Heidän kulutuksestaanhan menee ruokaan selvästi suurempi osa kuin suurituloisilla. Härän sisäfilettä ja hanhenmaksapalleroita ei yksinkertaisesti voi syödä niin paljon, että ne nostaisivat ruokamenojen osuuden millään tavalla merkittäväksi osuudeksi suurituloisten ja varakkaiden menoista.

Ja tätä alennusta SDP vastusti vuonna 2008.

Vuonna 2010 SDP vastustaa ja kritisoi hallituksen esityksiä nostaa energiaveroja. ”Energiaverotuksen korotuksen riskinä on, että osalla suomalaisista asumiskustannukset kohoavat kohtuuttomiksi.” Tällä SDP tarkoittanee sellaisia ihmisiä, joiden tulot eivät riitä asumisen tuleviin energiakustannuksiin.

Demarien politiikka viime vuodet ollut yhtä pitkää kuin leveääkin. Ennenmuuta sitä voisi kutsua poukkoilevaksi ja hurskastelevaksi. Demarit ovat lähinnä vastustaneet. Ja näyttää vahvasti siltä, että he ovat vastustaneet pääasiassa itseään.

On tietysti hyvä, että puolueessa on viime aikoina nostettu esiin se tosiseikka, että Suomen verojärjestelmä on hiljaisuudessa muuttunut entistä enemmän tasaveron suuntaan. Sitä puolue ei tosin ole huomannut, että tämä kehitys on aloitettu SDPläisen valtiovarainministerin aikana. Tai oikeastaan jo demaripääministerin.

On vaikeaa uskoa, että demareilla olisi minkäänlaista vaihtoehtoa nykyiselle veropolitiikalle, joka vie meitä entistä syvempien tuloerojen kuiluun. Taitaa puolueella olla edessä ensi vuoden vaalien jälkeen lähinnä toivotalkoot.

Kristillisten arvojen puolesta puhujat kaupunginvaltuuston pj Ilkka Viljanen ja hallituksen jäsen Marjo Loponen ihmettelevät tämänpäivän ESS:ssa KH:n otto-oikeuden käyttöä Kristillisen koulun asiassa. Kh:n otto-oikeutta tulee toki käyttää harkiten, olen Marjon kanssa asiasta samaa mieltä. Tästä harkintakyvystä olemme nähneet näyttöjä aiemmin mm. Lahden keskustan katusuunnitelmien pallottelussa.

Asia, eli kaupungin lausunto Kristillisen koulun opetusluvasta, tuskin muuttuu palauttamalla se jälleen sivistyslautakunnalle. Kivenä kengässä hiertää samanaikaisesti työnalla oleva palveluverkkotyöryhmän mietintö, jossa tullaan ottamaan kantaa mm. tulevaisuuden koulujen sijoittumiseen ja kokoon. Mielestäni Kristillisen koulu on yksi osa tätä isompaa palapeliä, ja on lähtökohtaisesti väärin, ettei sitä tarkasteltaisi osana kouluverkkoa. Ymmärrän, että koulun laajentuminen monisatapäiseksi on epätodennäköinen skenaario, mutta sen mahdollistamisesta tässä pysyvässä opetusluvassa nyt kuitenkin on kysymys. Toivottavasti lautakunta malttaa odottaa toimikunnan mietinnön valmistumiseen asti.

En malta olla pohdiskelematta sitä, millaisella painoarvolla Viljanen ja Loponen ajaisivat yksityisen koulun pysyvän opetusluvan myöntämistä nykyisessä kouluverkkoratkaisujen epävarmassa tilanteessa mikäli kysymys olisi vaikkapa islamilaisesta tai venäläisestä koulusta? “Suvaitsevaisuutta, suvaitsevaisuutta” - sitä minäkin sydämestäni toivon. Mutta olisiko sittenkin niin, että suvaitsevaisuus kasvaa kulttuurien ja uskontojen välisestä vuoropuhelusta - koulujen ja yhteisöjen arjessa?

Tekninen lautakunta päätyi tänään v.2011 talousarviota käsiteltäessä kannattamaan yksimielisesti esittämääni lisäystä linja-autojen ilmaista siirtolippua koskien:

Lisäksi lautakunta esittää kaupunginhallitukselle erillisen lisämäärärahan myöntämistä linja-autolipun tunnin ajan voimassa olevan, ilmaisen siirto-oikeuden toteuttamiseen vuodelle 2011. Lahden seudullisen joukkoliikennelautakunnan 15.6.2010 lausunnon mukaan useissa kaupungeissa käytössä oleva vaihto-oikeus nopeuttaa matkustamista, alentaa lippujen hintoja sekä luo joukkoliikenteelle myönteistä imagoa. Ilmainen siirto-oikeus kohtelee etuna tasapuolisesti kaikkia väestöryhmiä, tekee joukkoliikenteestä houkuttelevamman vaihtoehdon myös satunnaiselle matkustajalle sekä edistää merkittävästi Lahden strategista tavoitetta D2: Tiivis kestävän kehityksen mukainen yhdyskuntarakenne sekä erinomainen julkisen ja kevyen liikenteen järjestelmä.

Kustannusvaikutukset ovat n.130-160 000 eur. Telan yksimielinen päätös on toivottavasti vakuuttava viesti myös tulevia KH:n ja valtuuston budjettineuvotteluja varten. Ilmaisen vaihto-oikeuden toteutuminen olisi mielestäni merkittävin yksittäinen parannus joukkoliikenteeseen, jossa toki tämän jälkeenkin on vielä paljon kehitettävää. Pikkuhiljaa, rimaa kohottaen…

Jos joku vielä muistaa viimeviikkoisen farssin valtionbudjetin käsittelyssä, muistaa hän varmasti myös Kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen esitykset budjetista. Katainen esitti, että Seinäjoki-Oulu radan uudistamisesta leikattaisiin ensi vuodelta 40 miljoonaa ja Itämeren suojelusta 3 miljoonaa euroa. Nämä hankkeet eivät olleet tärkeitä galluppeja johtavan Kokoomus -puolueen johtajalle. Asiaa puitiin useita päiviä eri viestimissä ja Kataisen suusta pääsi useampaan kertaan lausunto, jonka mukaan nämä rahat eivät olleet hänelle millään tavoin tärkeitä.

Kokoomuksen edesottamuksissa ympäristökysymyksissä sekä valtiollisella että kuntatasolla on paljon toivomisen varaa. Puolue ei ole koskaan ollut eturintamassa esittämässä mitään parannuksia ympäristön tilaan. Poikkeuksena voidaan mainita Sirpa Pietikäinen ja asuntoministeri Jan Vapaavuori, jotka eivät useimpien puoluetovereidensa tapaan lukeudu pahimpiin ympäristötuholaisiin.

Puolueena Kokoomuksen linja on perinteisesti ollut ”antaa mennä” - veronmaksajat kyllä korjaavat. Toisaalta useat puolueen kansanedustajista lukeutuvat kuitenkin siihen ryhmään poliitikkoja, jotka eivät tiedä missä ovat - mitä nappia painavat - ja kuka oikeastaan sanoi ja teki mitä. Paras esimerkki heistä on kansanedustaja Timo Heinonen: epäilen hyvin vahvasti missä hän on oleillut viimeisen vaalikauden ja erityisesti kesän budjettiriihen ajan. Heinonen kirjottaa blogissaan 20.8. 2010 seuraavasti:

”Kokoomuksen toivomuksen ja esityksen mukaan budjettiriihi toi myös Seinäjoki-Oulu-radan remonttiin ensi vuoden budjettiin 40 miljoonaa euroa lisää. Myös toinen puolueemme tärkeä painopiste ja esitys otettiin riihessä myös muiden puolueiden taholta tosissaan ja Itämeren suojeluun varataan nyt lisää 3 miljoonaa euroa. Tällä lisärahalla parannetaan erityisesti Saaristomeren tilaa.”

Niinpä niin.

Lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin heikkenemisestä on puhuttu jo jonkin aikaa. Puhuttu ainakin - oikeasti asialle on tehty vähemmän. Meidän kiireinen, suorituskeskeinen aikamme sairastuttaa yhä kasvavan joukon lapsia, jotka murtuvat kovassa paineessa. Suurin osa lapsista ja nuorista voi melko hyvin - mutta tässä kirjoituksessa keskityn heihin, jotka eivät voi.

Päijät-Hämeen hyvinvointiraportti 2008: “Alle 35-vuotiaiden päijäthämäläisten psyykkinen hyvinvointi on huonompi kuin 35–64-vuotiaiden psyykkinen hyvinvointi, joka puolestaan on huonompi kuin 65–86-vuotiailla. Yksityiskohtaisempi analyysi antaa viitteitä siitä, että Lahdessa asuvien nuorten miesten sekä Lahdessa ja kehyskunnissa asuvien nuorten naisten psyykkinen hyvinvointi olisi keskimääräistä huonompi.”

Anna Niemelä, Sosiaalialan osaamiskeskus Verson raportti 3/2007: “Lasten psyykkiset oireet ovat väestöntutkimusten mukaan lisääntyneet. Vakavia psyykkisiä häiriöitä on n. 4 prosentilla ja keskivaikeita n 17 prosentilla 8-9-vuotiaista lapsista.” “Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen resurssit ovat riittämättömät; tarjonta on alueellisesti epätasaista, palvelujärjestelmä hajanainen ja ongelmien tunnistamisessa on puutteita. Kouluikäisten lasten ongelmiin puututaan liian vähän ja hitaasti.” “Kaikkein eniten oireita on suomalaisilla 13-vuotiailla tytöillä, joiden joukosta jopa lähes kolmannes kuuluu riskiryhmään.”

Nuoren ikäpolven harteilla, todellisuudessakin, on koko tulevaisuutemme. Miten ihmeessä onnistumme tukemaan nuorten kasvua tasapainoisiksi aikuisiksi tässä ajassa, jotta he joskus osaavat kannatella yhteiskuntaamme?

Lasten ja nuorten psyykkiseen oireiluun puuttuminen varhaisessa vaiheessa ontuu rajusti perheneuvolaresurssien riittämättömyyteen. Itseasiassa paljon olisi pitänyt tehdä jo ennen tätä - kotona, päiväkodissa, neuvolassa, koulussa. Vaikka lasten kasvatuksen päävastuu on yhä perheillä, kuin varkain olemme ulkoistaneet merkittävän kasvatusroolin muille yhteiskunnan toimijoille. Samalla perheistä on kuitenkin tullut yhteiskunnan eri instanssien “asiakkaita”, jotka varjelevat tiukasti kuluttajan oikeuksiaan. Ajatus yhteiskunnasta oikeana yhteisönä, jonka jäsenenä perheet keskustelisivat lasten kasvatuksesta tasavertaisessa asemassa on yhä vieraampi. Ehkä tässä olisi meillä jokaisella yksilöllä tekemistä?

Mielenterveyden hoitoon tulee laittaa nykyistä selvästi enemmän resursseja -tai niitä on kohdennettava aivan eri tavoin- jotta ongelmiin voidaan reagoida niiden ollessa vielä pieniä. Siemenet lasten identiteetin ongelmiin ja vaikeuksiin ihmissuhteisa kylvetään jo varhain lapsuudessa. Mielestäni yhtenä käytännön parannuksena voisi toimia tiiviimpi neuvolaseuranta 2-5 vuoden iässä, siten että neuvolatyössä keskityttäisiin erityisesti kasvatuksellisiin kysymyksiin. Tämä vaatisi toki melkoista remonttia koko neuvolajärjestelmään, mutta siitä olisi iloa ja apua monissa arjen tilanteissa taisteleville tavallisille perheillekin.

Kannatan mielenterveyden hoidon kokonaisvaltaisempaa (myös lainsäädännöllisesti) tarkastelua sekä hoitotakuun ulottamista tähän laajennettuun mielenterveyden hoitoon. Mielen sairaudet ovat ilkikurisen demokraattisia. Meidän kaikkien etuna on, että ihmiset saavat ajoissa apua ongelmiinsa. Pelkkä pilleri ei ketään pelasta.

Salpausselällä Lahden ja Hollolan kunnan alueella sijaitsee yhteinäinen metsäalue, jolla on erittäin runsaasti virkistys- ja luonnonarvoja. On upeaa, että Lahdessa metsä alkaa aivan kaupungin keskustan läheisyydestä ja jatkuu yhtenäisenä aina Hämeenkoskelle asti. Yhtenäisten metsäalueiden arvoa ei voi liikaa korostaa ihmisten pirstaloidessa luonnonympäristöjä yhä enenevässä määrin.

Salpausselän metsänhoitotoimenpiteistä voidaan sen sijaan olla montaa mieltä.

Mielestäni talousmetsäajattelu pitäisi hylätä tyystin kaupunkimetsien osalta ja päinvastoin kääntää ajattelu aivan uusille urille: virkistyskäyttöön tarkoitetut metsäalueet voisivat toimia vanhoihin metsiin erikoistuneiden eliöiden suojelussa “stepping stone” laikkuina, askelkivinä kohti sopivia elinympäristöjä. Itseasiassa vanhoja metsiä on Etelä-Suomen alueella niin vähän (0,5% metsämaan alasta), että kaupunkimetsien luonnontilaistamisella olisi merkittävä vaikutus vanhojen metsien kokonaispinta-alaan valtakunnallisesti.

Viime keväänä tarkastuslautakunnan laatimaa arviointikertomusta valtuustossa käsitellessämme tulivat vihreiden ja kokoomuksen “vihreän sävyt” mielenkiintoisella tavalla esille. Tarkastuslautakunta kummeksui kertomuksessaan sitä, ettei Lahdessa olla vieläkään toteutettu aiemmin esitettyjä metsänhoitotoimenpiteitä (jotka perustuvat metsästä saatavaan taloudelliseen hyötyyn). Sanoin omassa puheenvuorossani, että mielestäni Lahdessa tulisi hylätä talousmetsäajattelu kaupunkimetsien osalta kokonaan. Tuija Nurmi (kok.) sen sijaan heti perääni kiirehti kyseisten toimenpiteiden suorittamista.

Messilässä toimenpiteitä sen sijaan suoritetaan oikein urakalla. Messilän alueen järkyttävien hakkuiden osalta ei voida puhua enää viheralueiden nakertamisesta - kysymys on isojen suupalojen haukkaamisesta.

Tuleva, mahdollinen Teivaanmäen hotellihanke on Salpausselän luonnonympäristön kannalta myös arveluttava hanke. Paraikaa käynnissä olevat selvitykset tuovat päättäjillä toivottavasti aikanaan riittävästi tietoa hankkeen toteuttamiskelpoisuudesta. Mitä tahansa ei ole syytä hyväksyä, mutta lähtökohtaisesti voidaan myös ajatella hankkeen mahdollisuuksia toimia uudenlaisen, ympäristöä huomioivan rakentamisen kohteena. Lahti tarvitsee ympäristöliiketoiminnan osalta lisää näyttöjä. Tässä asiassa hankkeen vetäjätahon toivoisin nyt olevan hyvin, hyvin aktiivinen! Omaa kantaani en ole lyönyt lukkoon vaan odotan rauhallisin mielin selvitysten valmistumista.

Vihreä hallitusryhmä vaati eilisessä kesäkokouksessaan Sipoonkorven kansallispuiston perustamispäätöstä jo tämän hallituksen aikana. Hyvä niin.

Asiaa koskeva tämänpäiväinen juttu Helsingin Sanomissa on uutisoitu ”Brax:Sipoonkorpi näyttää, onko hallitus kaikkien aikojen ympäristövihamielisin”. Itse jutusta käy selville, että oikeusministeri Brax on todellakin sanonut näin. Erittäin outoa.

Vihreät ovat istuneet nykyhallituksessa kuin tatti ja puolustaneet hallituksessa oloa Vihreille tärkeiden asioiden eteenpäinviemisellä. Oikeusministeri Braxin eilisen lausunnon perusteella ympäristöasiat eivät ole Vihreille niitä tärkeitä asioita. Mikäli yhden kansallispuiston perustaminen heiluttaa hallituksen ympäristöystävällisyyden surkeasta edes tyydyttäväksi, sopii kysyä, millaisin indikaattorein me Vihreät toimintaamme ympäristön ja muiden poliittisten kysymysten osalta arvioimme. Hallitus on tehnyt paljon ympäristöä koskevia päätöksiä, joista suurin osa on ollut Vihreiden - ja elinympäristön tulevaisuuden - kannalta surkeita.

Nykyinen hallitus on ollut ympäristövihamielinen. Se on ollut sitä hyvin laajassa merkityksessä. Olisi äänestäjien pettämistä yrittää ennen vaaleja vakuutella muuta.

Koska Vihreät ovat istuneet kiltisti hallituksessa, se on varmaankin tehnyt Vihreiden kannalta jotakin muuta hyvää. Itselleni  tämä hyvä ei ole kokonaisuudessaan auennut. Uusi vaalirahalaki tulee olemaan tälläinen asia. Mitä muuta vihreää hallitus sitten on saanut aikaan. Talous- ja sosiaalipolitiikkaa ainakaan ei ole kohdistunut köyhimpien auttamiseen. Talouskriisin jälkeinen elvytys on pitänyt yllä lähinnä jo ennestään hyvin toimeentulleiden suomalaisten kerskakulutusta. Köyhät ja työttömäksi joutuneet ovat köyhtyneet. Ja mikä räikeintä - tämä keskiluokan kulutus on rahoitettu pitkälti valtion lainarahalla. Lainarahalla, jolla on alennettu niiden veroja, joilla laskukauden aikana olisi ollut veroja varoja maksaa.

Vihreä ylpeydenaihe nykyhallituksessa on ollut myös se, että rautatieinfraan on laitettu enemmän rahaa kuin maantieinfraan. Niinpä. Rahoilla on tuettu kepulaista siltarumpupolitiikkaa rakentamalla ratoja kuvitellun metsätalouden ja -teollisuuden käyttöön. Jos rautatieinfraan olisi todellakin laitettu rahaa tämän hallituksen aikana, emme olisi joutuneet kokemaan viimeisen vuoden aikana niitä romahduksia, joihin ratahallintokeskus ja VR ovat joutuneet.